onan kulttuuriblogi

Hejjsan! Tässä blogi kirjoituksessa kerron Ultimaattisesta arjen pelastajastani - Moderni perhe tv-sarjasta. Kyseinen sarja tulee myös televisiosta, mutta seuraan itse sitä Netflixistä silloin, kun vain on aikaa. Tykkään Moderni perheestä, koska se on niin päätä tyhjentävä sarja kuin vain voi olla. Se on parasta tasapainoa arjen ja koulun keskellä.  Sarja kertoo Jay Pritchetistä, hänen perheestään ja kahden lapsensa perheiden elämistä. Toinen lapsista on naimisissa hölmön, mutta maailman rakastavaisimman miehen kanssa ja heillä on kolme lasta. Jayn toinen lapsi on keski-ikäinen homo, joka elää miehensä ja adoptoidun lapsen kanssa. Jay on itse vähän alle 70-vuotias mies, joka on naimisissa noin 40-vuotiaan espanjalaisen vaimonsa Glorian kanssa. Glorialla on aiemmasta suhteesta teini-ikäinen poika Manny. Viime kaudella Jaylle ja Glorialle syntyi myös yhteinen lapsi. Sarjassa on kahdeksan kautta ja olen katsonut niistä nyt viisi. Yksi jakso kestää aina noin 20 minuuttia. Uusi jaks...

Moi! Olimme tänään äidinkielentunnilla luokkakavereiden kanssa katsomassa Iloinen kuolema nimistä taidenäyttelyä Lahden taidemuseossa, joka sijaitsee Lahden keskustassa. Tiesin näyttelystä vain sen, että siellä olisi näytillä luurankoja jossain taiteen muodossa. Sitten itse näyttelyn aikana luokkatoverini Saimi kertoi, mikä näyttelyn nimi on ja mistä se kertoo.  Kävelimme luokkalaisten kanssa Taidemuseoon, jossa meitä odotti opettaja, jolle ilmoittauduimme. Saimme kulkea museossa itsekseen ja tutustua teoksiin omaan tahtiin. Kiertelimme ja kaartelimme siellä ihastelemassa Iloista kuolema", jonka jälkeen lähdimme käppäilemään takaisin koululle. Museokäynnin jälkeen jäi erikoinen fiilis, koska näyttelyn teema oli niin erikoinen. Näyttelyn suht loppuvaiheessa oli erillinen tila, jossa pyöri lyhytelokuva, joka kesti muutaman minuutin. Siinä lenteli valkoinen perhonen syrjäisen mökin huoneessa, jonka ikkuna oli rikki. Pöydällä oli pääkallo, joka selvästi liittyi näyttelyn teema...

Hei! Kaikki Lahden yhdeksäsluokkalaiset pääsivät katsomaan pari kuukautta sitten Täällä pohjan tähden alla teatteria Lahden kaupunginteatteriin. Pari päivää ennen teatterikäyntiä kuulin, mistä kyseinen teatteri kertoo. Se kertoo tarinaa Suomen sisällissodasta, jossa punaiset ja valkoiset taistelivat toisiaan vastaan .  Kun saavuimme teatteriin, meillä oli hirveä kiire päästä paikoillemme, koska teatteri oli juuri alkamaisillaan. Sain peppuni penkkiin ja puhelimen sammutettua, sitten alkoikin itse näytelmä. Yleisö, joka oli 99% Lahden yhdeksäsluokkalaisia oli yllättävän hiljainen ja näytelmään pystyi keskittymään. En osannut odottaa näytelmästä tai sen näyttelijöistä mitään.  Näytelmässä oli todella pysyttävä koko ajan mukana ettei pudonnut kyydistä. Väliaikaa saikin sitten  odottaa. Ensimmäinen puoliaika kesti reilun tunnin ja toinen puoliaika hieman vähemmän. Väliajalla näin ystävääni Ainoa, joka oli tullut luokkansa kanssa katsomaan samaa teatteria. Väliaika kul...

Heippa! Kävimme luokan kanssa ennen joulua Kino Iiriksessä katsomassa Tuntematon sotilas elokuvaa. Kino Iiris siis Lahden keskustassa sijaitseva pikkuelokuvateatteri. Olin nähnyt elokuvan jo kerran ennestään, mutta toinen elokuva kokemus oli jopa ensimmäistä parempi. Tuntematon sotilas oli mielestäni kolmen tähden arvoinen elokuva. Pidin elokuvan juonesta ja elokuvaa jaksoi seurata, vaikka en yleensä nauti sota-aiheisista elokuvista, joissa näytetään, kun ihmisiä kuolee. Ennen elokuvan näkemistä jännitin sitä, kuinka tulisin jaksamaan kolme tuntia sota elokuvaa. Yllätyin kuitenkin, kuinka nopeasti aika loppujen lopuksi kuluikaan. Elokuva eteni sodan kanssa rinnan ja elokuva loppui, kun Talvisota päättyi. Elokuvassa näytettiin kuinka aika sodassa kului. Välillä havahduin miettimään, että kauankohan elokuva vielä jatkuisi. Samanaikaisesti aloin kiinnittää huomiota päivämääriin ja se vei ajatukseni pois elokuvan juonesta. Aloin odottaa vain, että milloin seuraava päivämäärä näytettäisiin...